Vakaasta parisuhteestani huolimatta olen ihastunut toiseen poikaan, tai oikeastaan toiseen mieheen. En tunne tätä ihastusta, Jaakkoa, kovin hyvin, lähinnä alussa kiinnitin huomiota hänen ulkonäköönsä. Sittemmin olemme kyllä olleet tekemisissä ja olen kuullut häneltä hyvin fiksuja ja aikuisia mielipiteitä asioihin. Uskoisin, että hänen kanssaan olisi helppo jutella. Emme ole olleet koskaan kahdestaan, mutta väistämättä tällainenkin tilanne on tulevaisuudessa joskus edessä. Pelkään sitä jo nyt. Menen vaikeaksi hänen edessään, punastun joka kerta kun hän huomaa minun katsovan häntä. Olen varma, että hänkin on jo jollain tasolla huomannut epävarmuuteni hänen seurassaan. Välillä tuntuu, että hän jopa flirttailee. En ole varma, onko se täysin tarkoituksellista vai ovatko nuo eleet hänen luonnollista olemistaan.

Ensi viikonloppuna on luvassa bileet jonne Jaakkokin on ehkä tulossa, en ole ihan varma juodaanko siellä, mutta taidan tietää jo nyt etten minä juo. Ajattelin aina ennen, etten minä pettäisi koskaan, mutta sittemmin yritin humalapäissäni iskeä exääni. Säikähdin tuota tapausta aika paljon tajutessani seuraavana aamuna, mitä olisi voinut käydä. Selvinpäin en koskaan lähtisi tuon exäni matkaan, olemme kyllä ihan hyviäkin kavereita, mutta luonteemme, huumorimme ja muut kiinnostuksen kohteemme poikkeavat aika lailla toisistaan. Mitä kaikkea sitä humalassa saakin päähänsä.

Rakastan Poikaa yli kaiken. Voin hyvin kuvitella olevani loppuelämäni hänen kanssaan. Hänestä tulisi hyvä isä. En vaihtaisi häntä hetkeksikään. En voi tajuta miten olen voinut vaipua näin syvälle tähän ihastukseen, ja näin nopeasti. Toivon, että tämä menisi yhtä nopeasti ohi. Näen Jaakkoa tällä hetkellä olosuhteiden pakosta vähintään kahdesti viikossa (olemme molemmat mukana eräässä projektissa), mutta kevään lopun jälkeen emme näe varmaankaan enää niin useasti. Toivon sitä sydämeni pohjasta.